Lisää iloa elämään?

Frank Martela (ehdottomasti yksi lempifilosofeistani) on julkaissut äskettäin loistavan Älä etsi onnea -kirjan, jota olen nyt aamurutiinieni lomassa pikkuhiljaa kuunnellut. Yksi tästä ihanasta kirjasta mieleen jäänyt ajatus on se, että onnettomimpia ihmisiä ovat sellaiset, joiden tavoitteena on tulla onnellisiksi. Ehkä ilo onkin just jotain sellaista, joka luisuu täysin ulottumattomiin juuri sillä hetkellä, kun siitä yrittää liian tietoisesti ja tavoitteellisesti saada otetta? 🤔

Olen viime aikoina kokenut tämän vahvasti suhteessani syvästi rakastamiini systeemeihin. Odotin ensimmäistä Tabula Kit -tilaustani saapuvaksi lähes ahdistuneen innostuneena. Kun lopulta tämä (kieltämättä oikein suloinen) kolmen kuukauden elämänsuunnittelutyökalu tipahti postiluukustani, ja pääsin vihdoin täyttelemään siihen mm. tavoitteitani ja unelmiani huhtikuusta kesäkuuhun saakka, suureksi yllätyksekseni siitä tulikin aluksi vähän kummallinen olo. Olinko vihdoinkin löytänyt rajani sen suhteen, kuinka paljon organisointia mahtuu yhteen pieneen elämään? 😀 Ihan tismalleen samanlainen toiminta, josta normaalisti ammennan helposti ihanaa, luovaa flow-energiaa itselleni, tuntuikin yhtäkkiä muuttavan koko elämäni hetkellisesti tahmeammaksi ja jopa ahdistavan järjestelmälliseksi & tavoitteelliseksi.

Noh, olen joka tapauksessa nyt lopulta tietysti tykästynyt tähänkin työkaluun, kunhan ensin opin sitä käyttämään itselleni sopivimmalla tavalla. Nyt olen saanut uudestaan kiinni siitä ajatuksesta, että on kieltämättä kiva testailla välillä jonkun muunkin kehittämiä systeemejä! 😁 Mun täytyi kuitenkin ensin hahmottaa, mikä tämän järjestelmän todellinen funktio elämässäni onkaan. Sen jälkeen olen saanut (ainakin toistaiseksi) hommaa rullaamaan mukavasti, ja kokenut lopulta siitä olevan ihan todellista hyötyäkin.

Ymmärsin siis jonkun aikaa tätä jumpattuani, että en voi käyttää tätä(kään) työkalua lisätäkseni tietoisesti ja järjestelmällisesti varmaa onnellisuutta tuottavia asioita elämääni. Sen sijaan tajusin, että tämän tyyppisten systeemien avulla voin halutessani lisätä tai varmistaa sitä, että arkeeni sisältyy onnellisuuden sijaan tarpeeksi (muita) sellaisia asioita, joita pidän tärkeänä. Voin luoda siis otollisempia olosuhteita sille, että kaikki ne rutiinit ja muut pienet asiat, joista päiväni, viikkoni ja kuukauteni todellisuudessa lopulta muodostuvat, tukevat aidosti sitä, että elän arvojeni mukaista elämää. Onneksi tämän myötä voin siis myös samalla panostaa siihenkin, että tässä elämässä jää oikeesti tarpeeksi aikaa ja hengitystilaa myös sille, että olen avoinna kaikenlaisille mahdollisille ihanille, iloa ja nautintoa tuottaville asioille muiden tärkeiden teemojen lisäksi.

Se, että on mahdollisuus pitää kivaa (eli vaikkapa tarpeeksi aikaa, tilaa, energiaa ja muita resursseja), ei silti automaattisesti tarkoita että lopulta sellainenkaan asia olisi erityisen hauska, josta joskus toiste on pystynyt nauttimaan. Välillä käy myös niin, että ei pystykään just sillä ihanaksi ajattelemallaan hetkellä oikeastaan nauttimaan yhtään mistään. Sekin on ihan ok. 😄 Joskus myös kaikenlaiset kivoiksi ja/tai hyvää oloa tuottaviksi luokittellut ja tarkoitetut asiat täyttävät koko elämän salakavalasti niin, ettei lopulta jääkään tilaa aidolle ihmettelylle ja itsensä kuulostelulle. Uskon, että on siis elintärkeää olla tarpeeksi usein mahdollisuuksia pysähtyä, ja kysyä itseltään:

Mitä just nyt oikeesti tarvitsisin tai haluaisin? Mikä olisi juuri tässä hetkessä ihaninta ja/tai tekisi hyvää?

Tälle(kin) olen nyt siis pystynyt mielestäni rakentamaan lopulta enemmän jalansijaa elämässäni. Aika usein vastaus noihin kysymyksiin on ihan erilainen, mitä olin ehkä etukäteen ajatellut, mutta sehän onkin just ihan parasta. Mielestäni se kertoo myös nimenomaan siitä, kuinka tärkeitä kysymyksiä noi lopulta ovatkaan. 🩷