Vapaudesta

Puolisen vuotta sitten, hetken mielijohteesta ja kumppanini esimerkin inspiroimana, poistin yhtäkkiä puhelimestani kaikki somesovellukset (LinkedIn:iä lukuunottamatta). En muista milloin viimeksi olisin onnistunut tekemään mitään läheskään yhtä merkittävää oman hyvinvointini eteen.

Suhteeni näihin sovelluksiin on ollut pitkä ja intensiivinen. Toisin sanoen olen viettänyt elämästäni aika ison siivun selaillen milloin mitäkin feediä, ja tämä addiktio on todennäköisesti ollut myös syy, jonka takia olen ajautunut alunperin alalle, jolla nykyään työskentelen. Somessa on paljon hyvääkin; se voi olla esimerkiksi helppo väylä ilmaista itseään, pitää yhteyttä tuntemiinsa ihmisiin, löytää uutta kaltaistaan samaistumispintaa tai vaikka inspiraatiota ja uusia oivalluksia. Itse olen esimerkiksi oppinut pikkuhiljaa yhä enemmän hyväksymään ja rakastamaan omaa kehoani seuraamalla somessa upeita, kauniita ja ihania, itseni kokoisia ihmisiä.

Nyt olen kuitenkin tajunnut, että se hinta, jonka olen tästä kaikesta maksanut, on osoittautunut lopulta aika kalliiksi. Lopettaessani kuvittelin, että haluan tehdä sen lähinnä koska noita sovelluksia selaillessa vierähti usein huomattavasti enemmän aikaa kuin olisin oikeesti halunnut. Saatoin esimerkiksi salilta tullessa ”istahtaa ihan muutamaksi minuutiksi alas” ulkovaatteet päällä ennen suihkuun menoa, ja havahtua seuraavan kerran siihen, että olin automaattisesti avannut TikTokin ja selannut sitä ehkä tunnin verran hikisenä ja huonossa asennossa, niska kipeänä & jalka puuduksissa, ja että mulla oli jo varmaan viimeisen puolen tunnin ajan ollut myös kauhea pissahätä. Tästäkin havainnosta huolimatta saatoin usein jäädä vielä jatkamaan päätöntä selailua. Sovellusten ”harmiton” selailu ”silloin tällöin” vei siis lopulta liian ison osan päivästä, ja sellaisistakin hetkistä, jolloin olisin ihan ehdottomasti halunnut tai mun olisi oikeesti pitänyt olla tekemässä jotain ihan muuta.

Poistettuani sovellukset puhelimesta havaitsin että selailun tarve jäi kuitenkin elämään. Päivittäisiin rutiineihini kuului ainakin aluksi jonkin aikaa se, että selasin sekä Yle-sovelluksen että Hesarin uutisfeedin otsikot alusta loppuun saakka. Sallin tämän itselleni, koska pidin sitä huomattavasti pienempänä pahana kuin aiempaa. Latasin myös monen vuoden jälkeen Duolingon uudestaan puhelimeeni ja aloin treenailemaan ruotsinkielentaitoani päivittäin sen avulla. En onneksi lipsunut pakenemaan muihin mobiilipeleihin, koska epäilen että lopulta ne eivät olisi olleet yhtään somea parempia vaihtoehtoja omalla kohdallani.

En myöskään poistanut sometilejäni kokonaan, vaan jätin itselleni kokeeksi mahdollisuuden päästä tarvittaessa selaimen kautta niihin käsiksi. Tämä on osoittautunut mulle ihan toimivaksi systeemiksi, koska esimerkiksi kiinnostavien keikkojen mainoksia tms. jaellaan lähipiirissäni usein alustoilta, ja tällöin olisi kurjaa jos ei pääsisi niitä ollenkaan katsomaan. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, etten siltikään koe tarvetta jäädä selailemaan feedejä selaimen kautta, eli todennäköisesti homma toimii hyvin omalla kohdallani näin. LinkedIn ei myöskään herätä mussa ylimääräistä ajantuhlauksen tarvetta; mielikuvani siitä on aikalailla puhtaasti työhön liittyvää verkostoitumista, ja tällä tasolla pystyn sitä nähtävästi myös helposti pitämään.

(Duolingo-streakistani päätellen) olen elänyt nyt jo yli puoli vuotta tätä uudenlaista elämää. Uutissovellustenkin selailu on pikkuhiljaa vähentynyt. Olen nyt alkanut huomata, että olenkin saanut tämän päätöksen myötä vielä paljon enemmän, kuin aluksi osasin edes kuvitella. Tässä joitakin havaitsemiani seurauksia:

• Mulla on ollut huomattavasti enemmän aikaa tehdä asioita, joista oikeesti nautin ja/tai jotka ovat mulle tärkeitä. Tämä on johtanut siihen, että olen oikeesti saanut enemmän tärkeitä asioita aikaiseksi, mutta myös päässyt kokemaan ja kokeilemaan enemmän kaikenlaista uutta ja ihanaa! 😍
• Keskittymiskykyni on aidosti parantunut; pystyn jo lukemaan pidempiä tekstejä ja nauttimaan esimerkiksi hyvistä elokuvista tai muista elämyksistä kokonaisvaltaisemmin kuin ennen. Pieniinkin ihaniin asioihin on helpompi kiinnittää huomiota.
• Olen enemmän läsnä itseni lisäksi myös muille. Toki tuttujeni kaikenlaiset vauvauutiset ja lomakuvat jää sieltä somesta näkemättä, mutta koen, että ehkä niitä kuulumisia on muutenkin mukavampi vaihtaa vaikka kasvokkain. Väittäisin myös, että olen nykyään mm. hieman parempi kuuntelija tämän ansiosta.
• Elämä tuntuu jotenkin täydemmältä; ikäänkuin siinä olisi yhtäkkiä enemmän tunnetta, värejä, makuja ja tuoksuja. Vähän niinkuin yhtäkkiä pystyisin vaikkapa rakastamaan syvemmin, tai saamaan enemmän tarpeellisia itkuja itkettyä.
• Sisäinen maailmani on jotenkin seesteisempi ja tasapainoisempi, vaikka ympärilläni tapahtuu edelleen ihan samalla tavalla, tai jopa yhä hullumpia asioita. Pystyn ottamaan niitä vastaan ehkä rauhallisemmin kuin ennen. Ehdin yhä useammin pohtimaan, miltä nämä asiat aidosti tuntuvat, ja miten niiden kanssa oikeesti haluaisin toimia.
• Musta oikeesti tuntuu ihan niinkuin olisin muuttunut pikkuisen fiksummaksi! 😁 Ennen kuulin itseni tosi usein sanovan ”näin yhden semmosen postauksen missä…”, kun taas nykyään tulee käytyä yhä enemmän syvällisempiäkin keskusteluja aiheista, joista on vaikka lukenut, ja jopa tietää/muistaakin jotakin.

Tuntuu siis, kuin olisin saanut silmäni kunnolla auki ekan kerran pitkiin aikoihin. Vähän niinkuin olisin alkanut vihdoinkin Elämään mun elämää, täysillä ja arvojeni mukaisesti, enkä pelkästää haaveilemaan ja puhumaan siitä. 😍😍😍

Kuva: Laura K

Yksi lempipaikoistani, eli isovanhempieni mökki Sysmässä, Päijänteen rannalla. 😍😍😍